maanantai 13. tammikuuta 2014

Alaston kirjailija

On suoraan sanottuna kammottavaa antaa keskeneräisen, vastasyntyneen tarinan ensimmäiset sivut julkisesti luettaviksi.

Sitä voisi verrata alastomuuteen. Kuvittele, että löydät itsesi näyttämöltä, parrasvaloista, valmistautumattomana ja vieläpä ilman vaatteita. Ei kadehdittavaa. Eipä.

No, ihan pienellä tutulla porukalla asia ei olisi mikään ongelma. Käydäänhän sitä saunomassakin nakuna. Ei tarvitse ujostella.

Ja voi olla hyvinkin tarpeellista, että joku ulkopuolinen pääsee tutustumaan tarinaan ennen kuin se on lukittu kansiin. Oli henkilö sitten ystävä, asiantuntija, kustannustoimittaja tai puoliso. Kirjailija saa luultavasti hyvin arvokkaita vinkkejä ja näkökulmia tekstiinsä. Mutta siinä vaiheessa tarina on yleensä jo melko hyvällä tolalla. Sillä on selkeä muoto ja ulkonäkö. Sillä on... ne vaatteet. Se ei ole enää mikään paljas, sulaton, kylmässään värisevä linnunpoikanen.

Ja juuri siitä tässä on nyt kyse. Pelottavasta alastomuudesta. Kynitystä Kokosta. Eikä tämä ole mikään tavallinen perhesauna.

Huh!

Tässähän voisi tulla helposti toisiin ajatuksiin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti